Uutiset
Virheellinen polttoainelaskelma johti pakkolaskuun soratielle
Piper PA-31-350, jossa oli lentäjä ja kuusi matkustajaa, joutui laskeutumaan soratielle Winnipegin lähellä polttoaineen loputtua. Kaikki selvisivät vammoitta. Kanadan onnettomuustutkintaviranomainen Transportation Safety Board of Canada (TSB) nostaa esiin suunnittelun väärät tuulitiedot, lisäkulutuksen matkan aikana ja polttoainetarkistukset, jotka eivät paljastaneet todellista tilannetta.
Julkaisija PrivatePilot.NEWS · julkaistu 9. marraskuuta 2026 · 07:00 UTC
Raportti A23C0104 julkaistiin 4. marraskuuta 2026, ja se koskee 2. marraskuuta 2023 sattunutta tapausta. Konetta, rekisteritunnukseltaan C-GMOB olevaa Piper Navajo Chieftainia, operoi Eagle Air Enterprises. Yhtiö harjoitti VFR-taksilentotoimintaa Manitoban Winnipeg/St. Andrewsista.
Suunniteltu matka kulki ensin Winnipegin kansainväliselle lentoasemalle hakemaan matkustajia, sitten Ontarion Sachigo Lakeen ja takaisin samaa reittiä. Sachigo Lakessa ei ollut tankkauspalvelua. Koneessa oli siksi oltava riittävästi polttoainetta usealle lento-osuudelle, tai tankkaus oli suunniteltava muualle.
Lentäjällä oli yhteensä 898 lentotuntia, joista 99,1 kyseisellä konetyypillä. Hänellä oli asianmukaiset lupakirjat ja kelpuutukset, ja hän oli aloittanut yhtiössä edellisessä kuussa. Tämä oli hänen ensimmäinen lentonsa Sachigo Lakeen.
Ennen lähtöä lentäjä tarkisti polttoainemittarit ja kaikki neljä polttoainesäiliötä silmämääräisesti. Koneen säiliöt olivat täynnä, ja käytettävissä olevaa polttoainetta oli 1 092 paunaa eli noin 495 kiloa. Hän oli myös suunnitellut ottavansa mukaan kaksi 20 litran kanisteria lentobensiiniä. Lentäjän keskusteltua operatiivisen johtajan kanssa, joka oli myös päälentäjä, kanisterit katsottiin tarpeettomiksi ja poistettiin ennen lähtöä. Tällainen kuljetus oli sallittu yhtiön vaarallisten aineiden kuljetuskäsikirjassa.
Operatiivisessa lentosuunnitelmassa kokonaislentoajaksi ilmoitettiin 3 tuntia 39 minuuttia ja kulutukseksi 230 paunaa tunnissa. Lentäjä laski polttoainetarpeeksi 931 paunaa. Kun siihen lisättiin laskettu 45 minuutin varapolttoaine, 171 paunaa, kokonaistarpeeksi tuli 1 102 paunaa eli kymmenen paunaa enemmän kuin koneen täysien säiliöiden käytettävissä oleva polttoainemäärä.
Tätä Kanadassa päiväsaikaan tehtyä VFR-lentoa koskeva vaatimus oli polttoaine määränpäähän ja sen jälkeen 30 minuutin lentoon normaalilla matkalentonopeudella. Tällaisella varapolttoaineella laskennallinen tarve olisi ollut 1 046 paunaa. Näennäiset marginaalit perustuivat kuitenkin oletuksiin, jotka eivät vastanneet ennustettuja eivätkä todellisia olosuhteita.
Menolento Winnipegistä Sachigo Lakeen oli suunniteltu 2 500 jalan korkeudelle merenpinnasta, 24 solmun myötätuuleen ja 183 solmun maanopeudella. Paluulennolle oli laskettu vain yhden solmun vastatuuli ja 158 solmun maanopeus. TSB toteaa, että suunnittelussa käytettiin virheellisiä ylätuulitietoja. Lentäjällä ei siksi ollut oikeaa käsitystä matkan vaatimasta polttoainemäärästä.
Selviä poikkeamia ilmeni jo menolennolla. Lento-osuus, jonka piti kestää 1 tunti 40 minuuttia, kesti noin 1 tunnin 56 minuuttia. Pilvien välttämiseksi lentäjä nousi jopa 5 300 jalan korkeuteen. Sekä nousut että epäedullisemmat tuuliolosuhteet lisäsivät polttoainetarvetta.
Saavuttuaan Sachigo Lakeen lentäjä kirjasi operatiiviseen lentosuunnitelmaan jäljellä olevaksi polttoainemääräksi 636 paunaa. TSB:n jälkilaskelman mukaan jäljellä oli todennäköisesti vain 545 paunaa. Jäljellä olevaa määrää ei tarkistettu paikan päällä silmämääräisesti. Myöskään paluusuunnitelmaa ei päivitetty menolennon kokemusten perusteella.
Paikkakunnan sähkökatkon vuoksi lentäjä ei saanut haettua ajantasaisia säätietoja internetistä eikä tavoittanut NAV CANADAa puhelimitse ennen paluulentoa. Hän lähti samojen kuuden matkustajan kanssa noin kello 14.37 paikallista aikaa. Hän ei myöskään lennon aikana ottanut yhteyttä NAV CANADAn palveluihin saadakseen ajantasaisia sää- tai tuulitietoja.
Myös paluumatkalla lentäjä joutui vaihtamaan korkeutta välttääkseen pilviä. GPS-tietojen mukaan kone nousi jopa 8 500 jalan korkeuteen merenpinnasta, vaikka suunnitelma perustui edelleen 2 500 jalan korkeuteen. Käytetyillä korkeuksilla tuuliolosuhteet olivat epäedullisemmat. Kone kulutti nousuissa enemmän polttoainetta, ja samalla pienempi maanopeus pidensi lentoaikaa määränpäähän.
Suunnitelman ja jälkitutkinnan väliset erot olivat huomattavia:
- Maanopeus menolennolla – Lentäjän suunnitelma tai kirjaus: 183 solmua. TSB:n jälkitutkinta: keskimäärin 157 solmua.
- Polttoaine Sachigo Lakessa – Lentäjän suunnitelma tai kirjaus: 636 paunaa. TSB:n jälkitutkinta: laskennallisesti 545 paunaa.
- Maanopeus paluulennolla – Lentäjän suunnitelma tai kirjaus: 158 solmua. TSB:n jälkitutkinta: keskimäärin 129 solmua.
Yhtiöllä oli menettely tällaisten erojen havaitsemiseksi. Kun 40 prosenttia matkasta oli lennetty, lentäjän tuli kirjata muun muassa todellinen maanopeus, kulutettu polttoaine, jäljellä oleva määrä ja polttoainetarve määränpäähän. Lomakkeessa lentäjää pyydettiin myös arvioimaan, riittikö polttoaine.
Paluulennolla lentäjä kirjasi sekä suunnitelluksi että todelliseksi maanopeudeksi 158 solmua. GPS-tietojen mukaan keskinopeus oli 129 solmua. Hän kirjasi kulutetuksi määräksi 177 paunaa, tarpeeksi määränpäähän 266 paunaa ja jäljellä olevaksi määräksi 459 paunaa sekä merkitsi polttoaineen riittäväksi. Tarkistus perustui siten virheellisiin lukuihin eikä antanut varoitusta, jota varten se oli tarkoitettu.
Kello 16.34 lentäjä lähetti tekstiviestin operatiiviselle johtajalle/päälentäjälle varmistaakseen, että täysien säiliöiden pitäisi riittää koko matkaan. Hän kysyi myös, näyttikö vasen polttoainemittari liian vähän. Vastauksen mukaan täydet säiliöt mahdollistivat viiden tunnin lentoajan ja niiden pitäisi riittää. Tämän jälkeen lentäjä reagoi mittarien alhaisiin lukemiin ja otti suunnan suoraan St. Andrewsiin, joka oli noin kaksitoista meripeninkulmaa alkuperäistä määränpäätä lähempänä.
Kello 16.45 vasen moottori pysähtyi polttoaineen puutteen vuoksi. Lentäjä lepuutti potkurin, varmisti moottorin ja ilmoitti hätätilasta. Matkustajille kerrottiin, että lasku lentokentän ulkopuolelle saattaisi olla tarpeen.
Lennonjohto selvitti koneen suoraan lähestymiseen St. Andrewsin kiitotielle 18. Kello 16.49 myös oikea moottori alkoi kuitenkin käydä epätasaisesti. Lentäjä ilmoitti, ettei pääsisi lentokentälle vaan laskeutuisi soratielle.
Hän laski laskutelineet ja sammutti itse oikean moottorin noin 50 jalan korkeudessa maanpinnasta, minkä jälkeen myös sen potkuri lepuutettiin. Matkustajia kehotettiin ottamaan suoja-asento. Kello 16.50 kone laskeutui Pigeon Bluff Roadille noin 5,6 meripeninkulmaa St. Andrewsista pohjoiseen. Kukaan ei loukkaantunut eikä kone vaurioitunut.
Laskeutumisen jälkeen huoltohenkilöstö tutki koneen ja kuvaili säiliöitä tyhjiksi. Myös TSB:n laskelmat viittasivat siihen, että polttoaine oli loppunut. Jäljellä olevaa määrää ei kuitenkaan mitattu ennen säiliöiden täyttämistä. Kone hinattiin tämän jälkeen sopivalle asfaltoidulle tieosuudelle ja lennettiin myöhemmin takaisin tukikohtaan.
Tutkinnassa ei löytynyt teknistä vikaa, jonka olisi arvioitu vaikuttaneen tapahtumaan. Jälkitarkastuksessa tosin ilmeni, että oikea polttoainemittari saattoi näyttää tyhjää, vaikka säiliössä oli vielä neljännes jäljellä. Mittari vaihdettiin. Koska vika aiheutti liian alhaisen näyttämän, TSB arvioi, ettei se myötävaikuttanut polttoaineen loppumiseen.
Koneessa ei ollut polttoaineen kulutuslaskuria, eikä sellaista myöskään vaadittu. TSB kuvaa kulutuslaskuria mahdolliseksi lisätietolähteeksi todellisesta kulutuksesta ja arvioidusta jäljellä olevasta lentoajasta. Myös tällainen järjestelmä edellyttää lähtöhetken polttoainemäärän oikeaa kirjaamista.
Paluureitin varrella koneen toimintamatkan sisällä oli kolme vaihtoehtoista lentokenttää, joilta sai 100LL-lentobensiiniä: Red Lake, Lac Du Bonnet ja Selkirk. TSB korostaa, että säännölliset ja oikeat polttoainelaskelmat voivat antaa lentäjälle perustan valita tällainen välilasku silloin, kun vaihtoehdot ovat vielä käytettävissä.
Yksityislentäjille ja muille lentäjille keskeinen opetus on suunnittelun ja seurannan välinen yhteys. Korkeuden muutos voi sekä kuluttaa lisäpolttoainetta nousussa että muuttaa maanopeutta loppumatkalla. Laskelma on siksi päivitettävä todellisten olosuhteiden mukaiseksi. Tarkistuslomake menettää arvonsa, jos suunnitellut luvut kirjataan siihen ikään kuin ne olisivat havaittuja.
TSB:n riskihavainnon mukaan kulutuksen ja jäljellä olevan polttoaineen epätarkka seuranta voi johtaa siihen, ettei lentäjä huomaa polttoaineen riittämättömyyttä määränpäähän pääsemiseksi. Tapahtuman jälkeen Eagle Air järjesti lentäjille kokouksia, joissa käytiin läpi lentosuunnittelua ja menettelyjä.
Lähde: Transportation Safety Board of Canada, raportti A23C0104, julkaistu 4. marraskuuta 2026.
https://www.tsb-bst.gc.ca/eng/rapports-reports/aviation/2023/a23c0104/a23c0104.html
